Viimeinen joulu

Miten viettäisit joulua, jos tietäisit sen olevan viimeisesi? 

Jouluun sisältyy paljon toiveita, odotuksia ja tunnelatauksia. Meillä kaikilla on perinteitä, tapoja ja ajatuksia siitä, mikä on kunnollinen ja hyvä tapa viettää juhlapyhät. Saattohoitokodissa juhlapyhillä on erityinen merkitys. 

Jokainen potilaamme tietää viettävänsä viimeistä jouluaan. 

Saattohoitokodin joulu ei ole niin dramaattinen, kuin ulkopuolinen saattaisi ajatella. Eikä saattohoitokodin joulu saa, eikä voi olla terveen ihmisen ajatus hyvästä joulusta. Helposti voisi ajatella, että kun joulua kerran vietetään viimeistä kertaa, niin sittenhän voi mässäillä ja herkutella hyvällä omalla tunnolla, eihän lisäkilojakaan enää tarvitse murehtia. 

Enää ei tee mieli herkutella

Potilaillamme on jäljellä joitakin päiviä tai viikkoja luonamme. Elämän viimeisinä viikkoina ruoka ei juurikaan enää maistu. Elimistö on sammumassa, energiantarve on vähäinen. Saattohoidon piirissä toimiville lause on tuttu: ihminen ei kuole, koska ei enää syö, vaan koska ihminen kuolee, hän ei enää syö. 

Tuskallisinta potilaalle on tuolloin tuputtaminen tai yllyttäminen syömään. Syömisellä haetaan usein hyvää mieltä muille kuin potilaalle itselleen. Läheinen tai muu vierailija voi saada siitä hyvän mielen: vielä kerran potilas herkutteli tai makusteli omia tuomisia tai tuttuja herkkuja. 

Joulun tuoksu ei tunnu hyvältä

Voi olla, että kaikki hajut tuntuvat saattohoitopotilaasta pahalta: ne aiheuttavat joko vaikeutta hengittää tai pahoinvointia. Saamme pitkin vuotta palautetta siitä, että voimakkaat tuoksut tekevät potilaidemme olon epämukavaksi. Joulun tuoksut voivat siis aiheuttaa erittäin ikävän olon.

Joskus taas hajuaisti on jo ehtinyt kadota, eikä tuoksuja toiveesta huolimatta tunne lainkaan. 

Saattohoitokodin vai potilaan joulu?

Saamme välillä paljon pyyntöjä ja toiveita liittyen siihen, miten saattohoitokodissa tulisi joulua viettää. Ihan aina tarkoitus on hyvä: halutaan toteuttaa palautteen antajan mielestä paras mahdollinen, ainutkertaisen ihana joulu. 

Haasteena on, että meillä ei vietetä joulua. Meillä vietetään kahtakymmentä joulua.

Hoitomme ehdottomia periaatteita on potilaan yksilöllisyys ja sen kunnioittaminen, että henkilö saa elää omannäköistään elämää loppuun saakka. Meille jokaiselle joulu on eri asioita. 

Jollekin joulu on ollut vuosittainen pakohetki palmun alle suojaan kaikelta hössötykseltä. Joku taas viettää perinteisen joulun koko pitkän suomalaisen kaavan mukaan. Kolmas potilas haluaa vakaumuksellisista syistä ohittaa koko pyhän.

Kaikessa hoitotyössä on riskinä se, että potilaalle tuputetaan ”hyvää tai oikeaa”.  Erityisen suuri tiedostamattoman tuputtamisen riski on juhlapyhissä. Meillä pitää olla tilaa ihan jokaiselle tavalle elää ja olla vuoden jokaisena päivänä, myös 24.12. Juuri tuona päivänä tarvitaan erityisesti tilannetajua, sävyjä ja suvaitsevaisuutta.

Jos potilas ja kotijoukot haluavat, jouluksi pyritään aina järjestämään pääsy omien pariin, omaan kotiin. Se voi toteutua joko hetken vierailuna kotona tai yliyön käynnillä, mitä ikinä potilaan vointi suinkin sallii. Kotoa voidaan aina soittaa meille ja kysyä neuvoja, jos vointi tai oireet sitä edellyttävät. 

Vuodeosastolle voi myös palata kesken suunnitellun jouluvierailun, jos vointi sitä edellyttää.

Sauna on aina sauna

Jokin sentään meitä suomalaisia yhdistää. Sauna on lähes poikkeuksetta meille ehdoton nautinto. Meillä Hoitokodilla saunotaan joka viikko, mutta erityinen panostus on joulusauna. Loppukesän vihtatalkoot varmistavat, että pakkasesta saadaan löylyyn koivun tuoksua. Juotavaksi on olutta tai muita virvoitusjuomia, halukkaille kahvitkin. 

Löylyyn pääsee, vaikka ei jaksaisi enää istua. Meillä on amerikasta asti tilatut ilmapatjat saunaan asti kulkevan pesuihin tarkoitetun vuoteen päällä, jotta löylyssä on hyvä makoilla. Jokainen potilas saunoo vuorotellen, jokaiselle varataan aikaa saunaan noin tunti. 
Potilasta varten on saunassa kaksi hoitajaa ja takkahuoneen puolella touhuilee saunavapaaehtoisten joukko. Omassa pedissä odottavat jokaista potilasta saunan jälkeen puhtaat lakanat.

Anna lahjaksi jotain erityisen arvokasta

Väsymys kulkee jo tiiviisti saattohoitopotilaan vierellä. Olo voi pitkin päivää olla voipunut tai koko olemus on jo unen ja horteen välimailla. Aina on kuitenkin hienoa, jos joku on vierellä. Ei pidä ajatella, että jos potilas nukkuu paljon, hän ei arvostaisi vierelläolijaa. 

Ihan jokainen meistä myös kaipaa kuuntelijaa. Kuunteleminen on taitolaji. Muuta hyvää siinä on, että sen myötä hoituu useimmiten esiin nostettu huoli meille tultaessa: ”mä en yhtään tiedä mitä mä sanoisin”. 

Kun tulet meille käymään, sano aluksi että moi, ja seuraavaksi kysy, mitä kuuluu. Sen jälkeen voit istua alas ja kuunnella. Se riittää. Anna lahjaksi läsnäoloasi ja aikaasi. Ne ovat aina arvokkaimmat lahjat ja viimeisenä jouluna jotain erityisen korvaamatonta.

Rauhallisia ja rentouttavia pyhiä Sinulle!

Ps. Haluatko antaa lahjaksi hyvää hoitoa? Olemme jo aika monen hyväntekijän joululistalla, mutta lahjoittajia tarvitaan aina lisää. Jokainen lahjoitus käytetään lyhentämättömänä hyvän saattohoidon toteuttamiseen. Ohjeet löydät täältä. Kiitos jo etukäteen muistamisestasi.

Anu_Pirho_lattialla_pieni

Kirjoittaja:

Anu Kartovaara

Pirkanmaan Hoitokodin johtaja