Vain paras on kyllin hyvää – sitä kohti remontoimme

Hoitokotikiinteistömme on 34 vuotta vanha. Se ei ole rakennukselle suuren suuri ikä, mutta silti remonttia on kaivattu kipeästi jo jonkin aikaa. Kesällä meillä on liian kuuma. Ilma ei vaihdu kunnolla eikä potilailla ole paras mahdollinen olla. Etelään avautuvat potilashuoneet ovat välillä tuskaisen kuumia, vaikka kuinka yritämme viilentää.

Kiinteistön teknisten ominaisuuksien lisäksi tarvitsemme lisätiloja. Esimerkiksi lääkehoidon vaativuustaso kasvaa jatkuvasti ja tarvitsemme lääkehoitajalle turvallisen, valoisan ja häiriöttömän työpisteen, joka toimii turvallisen ja hyvän oirehoidon yhtenä tukikohtana.

Elämä on toki muutenkin jättänyt jälkensä meihin. Pinnassamme on aika monta kolhua, halkeamaa ja lohkeamaa. Palautetta on tullut myös potilaiden läheisiltä, tilojemme kunnostustarve on ollut ilmeinen.

Niinhän se ei saisi olla. Kaikin puolin toimiva, turvallinen ja viihtyisä ympäristö on osa sitä palvelua, jota haluamme olla tuottamassa.

Pitkän prosessin tuotantovaihe kestää ensi vuoden

Peruskorjaustamme on valmisteltu lähes kaksi vuotta. Teimme suunnitelmia pitkään ihan omalla porukalla: perustimme moniammatillisen suunnitteluryhmän hoitokodin työntekijöistä. Selvitimme, millaisia tilatarpeita läheisten tukeminen vaatii, tutkimme potilaiden liikkumisen ongelmakohtia ja etsimme parhaita tilaratkaisuja työn sujumiseen.

Oman sisäisen suunnittelutyömme jälkeen viestikapula siirtyi ammattilaisille. Kumppanimme Swecon suunnittelijat ovat tehneet perusteellista työtä. Tilojen käytettävyyttä ja turvallisuutta on ollut varmistamassa muun muassa ilmastointiasiantuntija, rakennesuunnittelija ja sisustuksen ammattilainen.

Tämä kaikki vie paitsi aikaa, myös rahaa. Peruskorjaus on hoitokodin historian suurin taloudellinen satsaus.

Hoitoa ja remonttia yhtä aikaa – miksi?

Meillä oli peruskorjauksen toteuttamiseen kolme vaihtoehtoa.

Ensimmäinen vaihtoehto oli muuttaa remontin ajaksi väistötiloihin. Minulta onkin useamman kerran kysytty, miksi emme muuttaneet muualle peruskorjauksen ajaksi.

Vastaus on yksinkertainen: sellaisia väistötiloja, joihin pystyisimme siirtämään 24-paikkaisen vaativan erityistason saattohoitoyksikön, ei ole olemassa. Tai jos olisikin, ei tällä sijainnilla. Emme olisi pystyneet takaamaan esimerkiksi sitä, että kaikki työntekijämme pääsisivät paikalle – teemme kolmivuorotyötä ja työmatkat ei ole ihan ongelmaton juttu. Kaupin kampukselle pääsee joka kolkasta Pirkanmaata melko kätevästi.

Toinen vaihtoehto olisi ollut sulkea vuodeosastomme peruskorjauksen ajaksi. Tämä olisi ollut ihan kaikkien kannalta epäinhimillinen ratkaisu. Potilaille ei olisi hoitopaikkaa eikä työntekijöille työtä.

Vaihtoehto olisi sisältänyt suuren riskin myös tulevaisuudelle: erittäin harva terveydenhuollon osaaja jäisi kotiin odottamaan kutsua takaisin töihin samalle työnantajalle. Aivo- ja osaamishävikki olisi ollut ilmeinen ja pitkäkestoinen seuraus.

Kolmas vaihtoehto oli oikeastaan ainoa mahdollinen: jatkamme työtämme palliatiivisen hoidon ja saattohoidon toteuttajana peruskorjauksesta huolimatta. Aivan varmasti tämä on remontin ajan kaikkea muuta kuin mukava vaihtoehto niin potilaille kuin työntekijöille. Mutta silti huonoista vaihtoehdoista paras.

Matka kohti tavoitetta aiheuttaa meluhaittaa

Haluamme saada aikaan pelkkää hyvää: toimivan, viihtyisän ja turvallisen ympäristön, jossa potilaiden hoito toteutuu laadukkaasti. Paikan, jossa läheisen on hyvä kulkea potilaan rinnalla saattomatkaa.

Läheisellä tulee olla tilaa ja mahdollisuus hengähtää hoitokodissa myös toisaalla. Tarvitsemme esimerkiksi tiloja, jossa voi juoda kahvit vaikka sisarusten kesken ennen paluuta takaisin vanhemman vuoteen viereen. Tai rauhallisen ja turvallisen lasten leikkipaikan, jotta kaikenikäiset vieraamme viihtyvät.

Haluamme myös varmistaa, että kiinteistömme on hyvä paikka tehdä työtä: ilma on raikas, kurottamiset ja nostot sekä työpäivän turhat askeleet on minimoitu ajanmukaisella tilasuunnittelulla.

Tätä tavoitetta kohden eteneminen aiheuttaa melua, häiriötä, epämukavuutta ja epätietoisuutta. Jatkuvia muutoksia ja selvittelyä.

Haitallisinta saattohoitoympäristössä on tietenkin rakennustyöstä aiheutuva melu. Olemme pyrkineet minimoimaan melun haitat hankkimalla potilaille vastamelukuulokkeita. Olemme tehneet potilassiirtoja huoneiden välillä aina kun se on ollut mahdollista – pyrimme aina siirtämään potilaat kiinteistömme rauhallisimpiin huoneisiin.

Tarvittaessa erityistä melua aiheuttava työ on keskeytetty, jotta perhe on saanut aikaa ja rauhaa.

Viikoittain on myös rauhallisia päiviä

Onneksemme perjantai-iltapäivä saapuu joka viikko. Viiden kolinaa ja poraustakin sisältäneen työpäivän jälkeen talo hiljenee yhtä rauhalliseksi kuin aina ennenkin.

Ja onneksi päivät vaihtelevat: välillä purkutyötä ja kolinaa on enemmän, maalaustyöt taas sujuvat hiljaksiin ketään häiritsemättä.

Olemme erittäin pahoillamme siitä, jos ja kun potilaskokemus hoidossamme on lähiaikoina jotain muuta kuin aivan paras mahdollinen. Hoitoamme ovat edelleen toteuttamassa maan parhaat osaajat ja uskallan hyvällä omallatunnolla suositella hoitoamme peruskorjauksenkin aikana.

Jos läheiseni tarvitsisi saattohoitoa, pyytäisin hänelle aivan ehdottomasti lähetteen meille. Niin paljon uskon kollegoihini ja hoitomme laatuun ihan joka päivä.

Peruskorjauksemme kestää ensi kesään. Olemme remontin kakkosvaiheessa ja raportin mukaan valmiusaste on nyt 21 %. Paljon on vielä edessä, mutta sen jälkeen meillä on toivoakseni seuraavat 30 vuotta rauhaisaa toimintaa uudistetuissa tiloissa, joissa kaikilla, niin potilailla, läheisillä kuin työntekijöilläkin on hyvä olla.

Anu_Pirho_lattialla_pieni

Kirjoittaja:

Anu Kartovaara

Pirkanmaan Hoitokodin johtaja