”Se tukee surussa, kun välitetään” 

Pirkanmaan Hoitokoti on järjestänyt puolisonsa menettäneille vertaistukiryhmää jo 15 vuotta. Ryhmä järjestetään puolivuosittain. Kysyntää ryhmälle ei vähentänyt edes korona.

Sosiaalityöntekijä ja ryhmän vetovastuullinen ohjaaja Liisa Lehtipuu sanoo, että suru saa liikkeelle.

– Kuolema koskee kipeimmin puolisoihin, koska menetys muuttaa ihan päivittäisen elämän. Juuri siksi puolisoille haluttiin aikoinaan kehittää oma tukimuoto. 

Ryhmästä saatetaan puhua ”leskiryhmänä”, mutta ryhmään ovat tervetulleita kaikki kumppaninsa menettäneet siviilisäätyyn katsomatta. Ryhmään on aina ollut tulijoita. Moni kokee tarvitsevansa juuri vertaistukea omaan suruunsa ja menetykseensä. 

– Ryhmään tulee yleensä noin 15–20 ihmistä. Useimmat ryhmään tulijat ovat eläkeiässä, mutta välillä mukana on ollut useampiakin työikäisiä. Naiset ovat hiukan aktiivisempia, mutta tämän kevään ryhmässä miehiä ja naisia on saman verran.

Vertaisryhmässä jutellaan kaikenlaisista asioista

Puolisonsa menettäneiden ryhmä kokoontuu neljä kertaa, kolmen viikon välein.

– Ryhmän toimintamuoto on vakiintunut erilaisten kokeilujen kautta. Matkaa kuljetaan kaksi kuukautta yhdessä, vaikka nähdäänkin harvakseltaan. Olemme kokeneet, että neljä kertaa riittää hyvin ryhmäytymiseen. 

Ryhmäkerroilla on paikalla sekä henkilökuntaa että Pirkanmaan Hoitokodin koulutettuja vapaaehtoisia. Ensiksi kokoonnutaan yhdessä, sen jälkeen jakaudutaan pienryhmiin. Jokaisessa pienryhmässä on osallistujien lisäksi yksi työntekijä (sosiaalityöntekijä tai hoitaja) ja yksi vapaaehtoinen.

Liisa kertoo, että ohjaajat luotsaavat keskustelua, ja jokaiselle tapaamiskerralle on viitteellinen sisältö. Keskustelun annetaan kuitenkin ohjautua vapaasti niihin aiheisiin, joihin se luonnollisesti virtaa. 

    ”Toivon iloista yhdessäoloa, suren sitten yksin.”

Ryhmässä keskustellaan tietysti puolisoista ja sairausajasta, mutta keskustelu saattaa kierrellä myös ihan arkisissa käytännön asioissa, vaikkapa perunkirjoituksessa. Jos joku kokee, että on kova tarve käsitellä surua, ryhmästä voidaan ohjata sururyhmään, missä keskitytään oman surun käsittelyyn.

Jokainen osallistuu keskusteluun sen verran kuin haluaa. 

– On ihan ok tulla mukaan ja vain kuunnella. Ensimmäisellä kerralla moni sanookin, ettei pysty puhumaan nyt.

Mahdollisuus löytää uusia ystäviä

Jo ensimmäisellä kerralla osallistujille kerrotaan, että monet ryhmistä jatkavat tapaamisia ryhmän viimeisen kerran jälkeen hoitokodin ulkopuolella.

– Me annamme tilan ja mahdollisuuden kokoontua vertaistuen piiriin, mutta emme missään tapauksessa halua kiinnittää omaisia tänne hoitokotiin. Päinvastoin, haluamme saattaa heitä irtautumaan. 

Liisa sanoo, että on vaikka Hoitokoti on omaisille merkityksellinen paikka, on tärkeää siirtää vertaistapaamiset ja toiminta jatkossa sinne, missä elämäkin on: muualla.

Mistään muualta ei voi saada ystäviä enää tässä iässä!”

Liisa kertoo kuulleensa ryhmistä, jotka ovat kokoontuneet vuosia.

– Yksi seitsemän hengen ryhmä soitti muutama vuosi sitten ja kertoi tulevansa kahville kahvioomme. Tulivat käymään ja muistelemaan monen vuoden jälkeen.

Ryhmään kutsutaan, kun puolison kuolemasta on 3–6 kuukautta. Ryhmä on maksuton.* Lue lisää hoitokodin tarjoamasta tuesta läheisille.

*Haluatko tukea työtämme? Potilaiden ja läheisten tuen mahdollistavat hyväsydämiset lahjoittajat. Voit tehdä kertalahjoituksen, muistaa meitä testamentissasi tai lähteä yrityskumppaniksemme.