Kulttuuri ja taide saattohoitopotilaan tukena

Laita mielessäsi lempikappaleesi soimaan. Palaa hetkeksi katsomaan suosikkielokuvaasi tai viivähdä lempikirjasi sivuilla. Mitä sinulle tapahtuu? Väitän, että kasvoillesi nousee hymy ja katseesi suuntautuu kauas. 

Taide ja kulttuuri kuljettavat meitä tunteisiin, muistoihin ja tunnelmiin. Me kaikki hoidamme itseämme taiteella. Onko jokin syy, miksi taiteen ei kuuluisi nivoutua osaksi myös kuolevan potilaan hoitoa?

Eräs saattohoitokodin johtajan tehtävän aivan mahtava työsuhde-etu on, että saan unelmoida työn puolesta. Eräs unelmani liittyy kulttuurin ja taiteen liittämiseen osaksi potilaan meillä saamaa hoitoa. 

Erityisosaajat potilaan tukena

Saattohoito on haastava ala ja vaativa saattohoito on vielä haastavampaa. Kun mennään vaativalle erityistasolle, sepä vasta haastavaa onkin. 

Pirkanmaan Hoitokoti on vaativan erityistason saattohoitoyksikkö. Määritelmä on osa virallista luokittelua, jolla erilaiset palveluntuottajat ja niiden osaaminen määritellään. Vaativa erityistaso edustaa saattohoito-osaamisen huippua: meillä hoidetaan ne potilaat, jotka sairautensa luonteen, ikänsä tai perhetilanteensa vuoksi tarvitsevat vierelleen erityiset osaajat. 

Tällä tasolla hoitajilla, lääkäreillä ja erityistyöntekijöillä kuuluu olla peruskoulutuksen jälkeen lisäpätevyyttä tuovia koulutuksia. Esimerkiksi lääkäreillämme on palliatiivisen hoidon erityispätevyys ja fysioterapeuttimme on kouluttautunut psykofyysisen fysioterapian erityisosaajaksi. Hengelliseen työhön ei riitä pastorin koulutus, vaan edellytetään sairaalasielunhoidon lisäkoulutusta.

Lisäksi  saattohoidon vaativalla erityistasolla edellytetään, että potilaan tukena on kattava joukko eri alojen ammattilaisia, esimerkiksi sosiaalialan ja psykoterapian ammattilaisia.

Vaativan erityistason yksiköllä tulee sosiaali- ja terveysministeriön antamien laatusuositusten mukaan olla käytössään myös koulutettujen vapaaehtoisten verkosto. Potilas kohdataan kokonaisvaltaisesti, ei pelkästään fyysisen sairauden näkökulmasta. Kaikkiin hänen tarpeisiinsa pyritään vastaamaan.

Pidämme toimintamme kokonaisvaltaisuutta äärimmäisen tärkeänä – mutta voisimmeko käsittää hoidon vielä laajemmin? 

Mielestäni taiteella ja kulttuurilla olisi enemmän annettavaa myös saattohoitopotilaan päivään.

Taide hoidollisena elementtinä

Kyllähän taide meillä olemassa jo on. Vaalimme hoitokodilla kaunista ympäristöämme ja meillä on paljon kaunista kuvataidetta. Arjessamme kauniit koriste-esineet ja lasi tuovat iloa. Meillä soitetaan ja lauletaan koronattomana aikana viikoittain ja esimerkiksi Spotify on potilaiden käytössä oman iPadimme kautta.

Taide ja kulttuuri lievittävät ahdistusta, herättää muistoja ja helpottaa jopa kipua. Esimerkiksi hyvä ja mieluinen musiikki on arjen ihana nautinto, kuten tuore kuppi kahvia tai vasta paistettujen leivonnaisten tuoksu. 

Tekemistä vaille valmis idea

Odotan puhelua. Odotan, että jonkun vakavaraisen säätiön edustaja tai yksityinen taidemesenaatti soittaa minulle ja kertoo, että hän haluaa työllistää meille: ta-daa: kulttuurisen hyvinvoinnin asiantuntijan! Eikö olisi ihanaa! Meillä olisi esimerkiksi kahtena päivänä viikossa työssä henkilö, joka pitäisi yhteyttä lähiseudun musiikin oppilaitoksiin ja sopisi meille säännölliset esiintyjät. 

Hänen ”aamukiertonsa” potilashuoneissa (vaikka meillä ei ole kiertoa edes lääkäreillä, vaan menemme aina tilanteen mukaan) olisi runokirjojen ja iPadin kanssa. Hän etsisi potilaille toiverunoja, lukisi, kuuntelisi, kirjoittaisi. Sanataiteen ammattilainen osaisi kuunnella oikealla korvalla ja kirjoittaa potilaan kertomasta jotain kaunista, muistoksi potilaalle itselleen tai lähiomaisille.

Kulttuurinen osaajamme olisi myös arjen levyautomaatti: hän voisi auttaa etsimään musiikkia, jonka piiriin potilas voisi kuulokkeineen huoneessa jäädä. Nuori väki on digimaailmassa taitava etsiytymään toivekappaleiden äärelle, sitä taitoa ei meillä kaikilla suinkaan ole.

Kulttuurinen osaajamme huolehtisi myös muutoin potilaidemme taidenautinnoista. Hän pyrkisi mahdollistamaan sen, mikä vielä mahdollista on: Kun mitään ei ole enää tehtävissä, voimme tehdä vielä paljon. 

Enhän minä tätä itse keksinyt. Sattumankauppana kuulin hieman samantyyppisestä hankkeesta toisaalla ja innostuin. Miten me emme tätä ole keksineet? Intoilin asiasta erään kahvitauon täällä töissä ja pian asialle pumpsahti nimi, eli tittelikään ei ole oma ideani. 

Minun tehtäväni on pitää silmät ja korvat auki, unelmoida, ideoida ja saada tapahtumaan.

Palvelukseen halutaan

Nyt minulla on titteli ja alustava ajatus toimenkuvasta. Puuttuu enää se hyväntekijä joka tämän rahoittaa (edes joksikin aikaa) ja henkilö, joka tähän syttyy. Tässä on tuhansien mahdollisuuksien ja kauniiden muistojen luomisen mahdollisuus nyt vaan tekemistä vaille. 

Kuka tähän tarttuisi? Ota yhteyttä!

Anu_Pirho_lattialla_pieni

Kirjoittaja:

Anu Kartovaara

Pirkanmaan Hoitokodin johtaja